täällä taas

muistin yhtäkkiä, että mulla oli joskus tällainen anonyymi-blogi, jossa kerron elämästäni totuudenmukaisesti. tämän etsiminen olikin kovan työn takana, en muistanut tämän nimeä enkä mille sähköpostille blogger-käyttäjäni on tehty.

niin, olen palannut. elämä ei mene ainakaan yhtään paremmin. diagnoosina sama, vaikea psykoottinen masennus. tällä hetkellä avohoidossa, kuntoutuksessa. siellä takana jo vuosi. ehkä oilisin osastolla, jos joku terapeutti kuulisi totuuden elämästäni.

sen, ettei sydämeni meinaa välille lyödä, kun sattuu niin paljon. sen, etten oikeasti jaksa elää enää yhtään. olen yksin tässä maailmassa, rikottu, särjetty ja loppu. en jaksa. ainoa syy, miksi elän, on usko jeesuksen. mulla on toivo, ehkä vielä joskus?

syömishäiriöstä ei tiedä kukaan. välillä menee pitkiäkin aikoja etten syö, välillä ahmin. paino tippunut taas noin kymmenen kiloa.

onhan syömishäiriö ollut mulla pitkään, ekan kerran 11 vuotiaana laihdutin toista kymmentä kiloa salassa, pistin kaiken kasvupyrähdyksen piikkiin. olin silloin jo sairas ja itsetuhoinen.

mä olen loppu, jos joku tänne eksyy, niin saa kommentoida, saa rohkaista.